Miten metodistikirkossa ymmärretään syntien anteeksisaaminen?

Tunnustetaanko metodistikirkossa synnit pastorille vai Jumalalle? Onko pastoreilla valta antaa syntejä anteeksi?

Metodistikirkossa ollaan tietoisia ihmisten tarpeesta tunnustaa pahat teot Jumalan edessä ja toinen toisellemme. Metodisteja itse asiassa kannustetaan jakamaan hengellisen elämän kysymyksiä ja vaikeuksia toisten kanssa. (Jaakobin kirje 5:16) Kun tunnustamme syntimme, me voimme olla varmoja, että Jumala antaa meille anteeksi. (1. Johanneksen kirje 1:9)

Metodistikirkon jumalanpalveluksessa on usein yhteinen synnintunnustus. Synnintunnustusta seuraa synninpäästö, mikä voi olla niinkin yksinkertainen, kuin: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä syntisi ovat anteeksi annetut.” Synnintunnustus ja synninpäästö tällä tavalla yhdessä muistuttavat meitä siitä, että olemme syntisiä, jotka pelastetaan armosta.

Joissain kirkoissa ajatellaan, että pastori on Jumalan anteeksiannon välittäjä. Metodistikirkossa ymmärrämme, että Jeesus on ylimmäinen pappimme (Heprealaiskirje 3:1) ja tunnustamme syntimme suoraan Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta, emmekä tarvitse erillistä välittäjää. (1. kirje Timoteukselle 2:5–6) Kun pastori vihitään asemaansa, yksi tehtävä, jonka hän ottaa siinä vastaan on julistaa syntien anteeksisaamista, Jumalan vapauttavaa ja voimaannuttavaa rakkautta. On tärkeää, että pastori julistaa, ”Jeesuksen Kristuksen nimessä syntisi ovat anteeksi annetut”, ja seurakunta julistaa sen takaisin pastorille ja toinen toisilleen. Pastorilla itsellään ei ole mitään erityistä valtaa antaa syntejä anteeksi. Vain Jumala antaa anteeksi ja me muistamme toisiamme siitä lahjasta.